Kinkunhajune HERNE!

Akala heittää allakka.Se paisto kinkun viime viikona. Vaikkei ou  joulukaa vai oleeko se nytte kaski kerttaa vuojesa. Akka ite kokkeili toimittaa, että osti sen sijanjalan jo heti etellisen joullun jälistä ko halavalla sai ja se pittää nytte paitsaa, jottei härskiinny. Tekosyitä ja ketkupelijä koko tarina. Pietu kiekas munle, että nyyt typsy harjuutellaan kinkunvahtimaa, jokkei kylläkää olenu min vahava alue ko nukahin jo ensmäisen kolomen tiiman jälistä. Pietu tänötti uunin eisä koko aijjan ja palakaksi vähä paistolientä kapuloitten pääle. Met muut emmä saannee mittään, ko kuulema emmä mittää olleet teheneekkää. Epäleirua! Mehä jouvumma stunttaamaan Pietua niisä muisa hommisa, niinkö naapurien haukunnasa ja talonmiehen lumenauraaman äänimerkkein opastamisesa. Pajuki karjahteli uskosta että elä kaaja matonpuitselutelinettä ja aurraa tuostakki.

Tiistainna Akka sai siivousraivokohtauksen. Oli oikkeen kello soimasa, että ehtii mahollisimma palijo enneku pittää lähtiä. Siinä se site hikipäissää heilutti imulaitetta ja vessaharijaa. Suhuutteli kaiken maaliman pesseitä ympäriisä (kandes vaihaa merkkijä ko tämä haissee enämpi pahale) ja hosu luutuumamopin kansa. Ja huuvatti pesukonneita.Met katomma sivusta van emmä puuttunnu. Paitti imurointii ko Akala meinaa olla siihe meleko huolimato ote. Suulakkee ohjaama kuuluu meilä toimenkuvvaan.

Siivoomakohtauksen jälistä meile toimikoiruuksillekki selevis, että päästää TYKY-päiville Ukon resitenssii. Pakattii autua sillä tavallisella Akan tohinalla eli on se kumma ko mikkää ei suju ja kaikki jää muasta ja p**** karvanaamat olokaa hilijaa. Ja met vaa kokkeiltii antaa ohojeita. Se eillen kypsennetty kinkku laitettii kylymälaukkuu ja eiku menoski. Ajokeli Akan tavalline. Mennesä kerkettii ohojeistaa muutama rekka. Mää roikkususin taka-akkunalla ja pijin silimällä selänpuoleista liikennettä.

Oulusa Voitto ja ManU ilahtu kovasti ko tultii. Tai ainaski net haukku meijät hyväski usiampaa otteesee. Pietu kerkisi monnee kertaa muistuttammaa, että kinkku on meitän eikä siitä riitä kaikille ko sitä ei ou ko seittemän kilua.Akka ja Ukko rahtas taravat sisäle. Ja met merkkasimma nojatoolin ja sohovan. Ilta sujus mukavatsi ihimisten kansa olleillen ja napostellen. Käpy sai vattahieronnan. 

Munle oli varattu töipaikkalekuri ja vuosikasrokotusket keskiviikoksi. Lähimmä puolilta päivin tervehtiin sitä Oksassen Leena-tätiä jokkon min omalääkäri ja ihan mukava sillon ko sillei anneta neulaksija. Munt punnittii, kuunneltii keuhkoja ja syvämmentykytystä, tarkastettii hampakset ja hypitseltii korvat ja turkikset. Palleroita ei kopelehittu ko moon kuulema tyttö. Munt nostetti pöyvälle seisoon ( se munua pelvotti kovin ja tärisiseisin) ja Leena-täti tuikkasi varottamati munle salakavalasti piikin ja toisenki niskanahkaan. Sei justiisa sattunu. En huolinnu makupallaa mokomalta ketaleelta. Ja sitte se sanos, että nähhää muutaman vuojen päästä. Emmä muute näje! Minen tule. Akka siihe sitte heiheit ja soitellaat. Että son epäsolitaarine!

Torstaina Akka karkas tsoppaamaan Ossin Alakertan Mumun kansa. Soli sielä hirmu kauan ja tuli takasi auto puolillaa kaikkee tarpeetonta. Vaa kivvaa oli! Sitte net meni ulos kuvvaamaa Voittua ja ManUa vaikka pojila olis olenu hirsee pissahädä. Jouvun jatkosa antaan nekatiivistettyä pallautetta sille ken Akalle sen kaneran lahajotti. Meilton meneny kaikki indimideettisuojus ku okulaarilla osoltellaa mitä sattuu millon sattuu. Ei hetken rauhhaa. Lähettii Ruukin kottiin.

Perjantai ja lauvantai sujus normaali oortninkissa. Käytii lenkuralla ja takapihala haukkumasa naapureita. Syötii pari kertaa. Akka luki, kuteli ja roikku luurisa ja netisä. Ja pyhänä meilloli se näytelmäkoulutus mulla ja Akalla. Vahin tiukasti tavarain mukkaan ottoo ja pijin huolen että olee riittävätsi opiskelumaterijaalija ettei käy ninku viimeks ja unohtu kokonaa muasta.Lähimmä kertanki ajallaa. Pihala kokkeiltii houkustella Olkaa mukkaa van sei tällä errää lähtenny. Matkalla Akka eksys sen saman ko viimeskikki. Eri järjästyksesä vaa. Otetaa toimeen opaskoira nin säästyy pensaa.

Netta ja Emmi oli Manneesilla ko tultiin. Ja se pikkupisteli. Vaitelijas irlantilainen hilijastu vähä. Meilloli uusejaki opitskelijoita ninko naapurin Niilo, jollon piiklen-toimi. Ja sen sisko Lotta. Tutustuin yhteen mukavaan kettuterrierrlikkaan. Sitte saapus viellä Emmin seuroiks toine karjalaine ja sen kansa samasa toimipaikasa oleva lappalaine. Ajuri pinnas. Tännää harjoteltiin näytelmäkehäsä käyttäytymistä. Ensteks seisomma kaikki kehän laijalla. Sitte kierretti kehhää kävelemällä ja juosten yksin ja parittain. Viimme kertala  oli saimma kotiläksyssi harjotella niittä sillon opisketujja asjoja. Ja onko harjoteltu? Ei ainakaa sitä makupalsten antua, jokkoli kaiken tärkein. Kurssiopas kuitenki sanos, jotta Akka olee etistynny kovasti. Vaatis vaa enämpi reenijä. Lähettii kottiin. Paitti, että Akka läyrys Netan Ihimisen kansa siinä pihala ikkuisuuven.

Kotona nuot katteelliset nuuskuttiva ja kuolastiva munt korvaksista takavarppaissiin. Pajuki nyrpitseli, että haiset hevoiselle. Halluis haisea ittekki van eipä otettu mukkaan! Ossi utsi jotta kummone likka son se Netta. Ja Pietua kiinnosti hevoisvälipalan määrä ja laatu. Käpsy halus tiedää mennääkö uuvestaa. Tottamooses mennetää! Heti maalis- tai huhtikuusa ko jatkokurssi alakaa. Jos vaikka Olkaki sitte kerkijää mukkaan.

Terkkuja vielä Netalle ja muille kurssikareveile. Ja iso KIITOS kurssiopastätin toimenhaltijoile ku lainasitta tätiä meile. Kevättä outellesa,

Kerttu