Jokkaisella monikoiraperheen ihimisellä lienee sillon tällön niitä aamuja,jollon mikkään ei mee ninku oli ajatellu.Ylleensä non aina sinä ainuana aamuna viikkokausii ku pitäs keritä johonki tai olis häävimpääki hommaa ku tahkota koirain kansa ulukona.Tai joku(esim. anoppi)on tulosa kyllään.Non niitä aamuja jollon,jos joku kysys lenkillä että anna mulle koira,nin löis kaikki nelijä piuhaa kysyjälle kouraan ja tievustelis vielä,että tartteeko maksaa,että viet poijes ja voikko mennä sukkelaan.Samalla sitä sitte eppäilee ommaa järkeensä tai sen puutetta ko tähä on ryhtynny.ONNEKS NIITÄ HERÄTYKSIÄ EI OO USSEIN!Ja kyllä sitä aika nopiasti muistaa,että monikoirailu on oma valinta.Kukkaa ei työtäny nuita meile väkisin.Ja enhän mää oo koskaa julukisesti viksu väittäny olevanikaa.

Meijän aamu suju tännään näi:

Herättii vähä etuajasa vaikka Pajua pitiki käyttää ulukona yölä ko se oli aivan varma,että kakaa tullee justiinsa.EI VOI OOTTAA!SE TULLEE NYT!Heitettii puolen yön jäläkee Timppalan rundi iliman näkyvää tulosta.Supistuksiin ei ennää uskottu.No,pistin jalan lattialle ja ossuin Ossin pissiin,joka oli jo kylymä.Ossi kyllä kävi sänkyn vieresä aamupuolella yötä vaan en tajunnu,että sois halunnu pihale.Jalakalampusta poksahti lamppu.Happuilin portille ja ossuin kakaaläijjään.Saatto olla Ossin tai ehkä Pajun.

Iliman suuria vammoja sain sytytettyä valon kattolamppuun ja totesin,että kakaahan oli astunnu muutki ja makkarin lattia piti luututa.Heittelin ensiavuks sanomalehtee pääle ja kokkeilin olla mahollisimma nopia valjaittenlaitosa,jotta välttäsimmä lisävahinkot.Koirain co-operaatiokyky oli pakkasen puolella,juoksivat pakkoon tai pistivät maate.Ilmeisesti viruspohjane kausikuurous iski.Itelle puin vaa takin pyjamaksen pääle.Elläintarhaa ilimiselevästi hävetti asustus.Ainaki net tuntu supattava,että kattokaa minkä näkösenä lähtee.

Portaista päästii putuamati.Ulos osuttii naapurin labbiksen kansa samanaikasesti ja haukkuaha se piti.Hirviä mökä aamuviijeltä.Taijettii herättää koko kylä.Tai kekä ei herännu on varmasti joko kuuro tai kuollu.

Päätin omineni,että käyvää vaa pikalenkura.Olis pitäny neuvotella!Pietu sai päähäsä,että jossain on kiimane narttu ja son tarkotettu hänellensä.Pietu anto taas uuven määritelmän sanalle vetokoira.Kiskoin ja vejin sitä peräsä ja tuupin välillä koko matkan.Pietu makas äksänä piuhan pääsä nelivetojarru ääriasennosa ja luputti joka ainuan narttukoiran kustaavan tästä Uralille.Ja söi kierrätyspurkat ohimennesä.Kosteus levisi kainaloihini ja selekään.

Paju oli taas paimenkoiratuulellansa.Kiersi koko laumaa ja näykki kintereitä.Sai Ossin mukkaan touhuun ja molin hetkesä sitastu piuhoihin niinku sarjakuvisa tai kokonaisena paistettava kalakkuna.Palo hihat!Karjuin eieitä ja olokaa kunnolla umppari jäykkänä.Tutkapari alotti mullon keppi mistä sulle saatas-leikin.Lupasin myyä koko porukan apinoiksi sirkukseen.

Jaa,että missä Käpy oli tällä aikaa.Haahuili jossain lauman laijala.Son sen lemmenlomansa jälistä ollu aivan autistine.Hänhän siis on mahdollisesti,ehkä,suurella tojennäkösyyvellä raskaana tai sitte ei.Son niinku se kuuntelis rokkia seuraavasta galaksista eikä mikkään nii arkipäiväne ku aamulenkki tulevaa äitiä kiinnosta.Hyrräilee iteksee ja liikkuu ku muistaa.

Met saimma kahenkymmenen minnuutin kierrokseen kulumaa aikaa melekeen tiiman.Loppumatkasta rupes itteeki hävettää vähäne vaatetus ko työmatkasia tuli enemmäki vastaa.Ja naurattammaan alako kansa.Sitte ko sai vielä makkarin siivotuks,elläintarhan ruokituks,kupin kahaviä juovuks ja toisen kaajetuksi nin rupes elämä voittaan.Sillon muistin että oma valinta ja en oo viksu.

Akka