Voi haisuherne!
Meihin olee iskenny tauti ja sairastus. Kaikki alako siitä ko min peppusta tipahti pari häviävän pientä pisaraa verta laattijalle ja Akka alako huutaa hallelujjaata ja että viimenää net alakos ja kyllä tätton ootettukki. En ymmärrä mite se sillai höyrähti. Muutama tippa laattijalla ja tuommonen söy ja ylleine tohotus. Ossi-riepu kerkes hätäsee kinttuva nostaa Akkaa sitä niska-pers-otteela auttoon kampes ja salamana evakoi sen Ukon luokke Manttaalitiele. Muutamat net vaa lommailee päntijönnää. Minen saanu eis laastarija. Pietu pistettii lauleleen mellakka-oven taaske keittijö-makkari-akselille. Son sitte hyvä rymitselemää ovija ja porttia. Tekniikka ihan kohillaa.
Mulla oli Ossia hirviä ikävä. Soli sielä evakosa ikkuisuuven tai kolome viikkua. Kerkisin käyvä kertaalleen näytelmäharjotuksisa Olkan ( tähän se kee ) kansa ja antaa haastattelun lehteen. Akka taas valokuvasti meitän kotielämää minkä ehti. Ja julukas kuveja sielä veispukisa eikä julukisensananneuvoja puuttunnu mitenkää.
Net veritippaset loppuvat sitte aikanaa ja Akka haki Ossi viimenää kottiin. Leekattii ja kaulailtii kovasti. Jonkun kerran jouvun oikaseen ko Ossi meinas min passia tarkastaa liikallisetsi.Nytte son siirtynny kovaksien pessuun. Paju pittää kiine ja Ossi pessee ja sitte nuot rutjakkeet vaihaa paikkaa ja sama alakaa alusta. Siinon kyllä turha äplistellä.
Meinasin eskyä asjasta. Ossi oli olenu koton vasta yhen illan ko se rupesi rykimää. Mää yskäsin siinnä sitte kojeluontosetsi seuroiks ja Paju luuli, jotta harjottelemma sitä köhimälääke mainostusta ja tuli riioon nelijänneski. Akka veti herneen nekkuu ja kiekas että eikai teilä vaa oo se p****n kennelyskä ja mistä h*****ä tootta sen hankkinnu ko emmä met ole missää käyneekkää. Vaikka ollaaha met normilenkuroila pyörähetty ja Ossi sielä Oulusa. Sei Akala taho olla reiluteetit aina muistisa ku se kiihyttyy.
Jokatappauskesa molemma nytte karanteenisa eli eristyksesä koko porukka. Nuoki jokkei yksi. Ja saahaa Resinaalia aamunillon. Son kyllä yhen sortin ihime jottei tuo Akka oppinnu sitä makupalastelua mutta on selekeesti luonnonlahajakkuus tuosa köhimälääkittemisesä. Ei tartteisi olla!  On se vaa nin käsitteen makusta.
No minen sitte päässy tännää viimesee näytelmäharjotuskeen, jokkoli ihan epäleirua. Akka toimitti, että tajua nyt , jottei sinne voi mennä tautija tartuttammaan. Olka oli olenu mutta sillei ole ku se roonilline sou-sou, jokkei tartu.
Met kaikki ootamma, jotta tämä eritsäminen purettas. Akkaa sannoo, että sitte ko kukkaa ei kahteen viikkoon köhi nin voijaa esmes leekata Olgan kansa. Siihe asti Akka huutelee kaikille ihimistään ulukoituttaville, että elekää tuluko lähemmäs, meilon tautia. Akkan sosijaalistumine kyllä taantuu. Ja munla lähtee järki ko olee nin tylsää.
Kevättä ootellesa
Kerttu
Peeässä Ollaa nuitten muitten kansa päätetty, jotta tänä vuona opastamma sitä pensasaitanleikkaaja tätiä jo ennen ku se kerkejää teekolle putuammaan.