Jumankikkare,

jotta mua korpee. Meitän piha on vissimmästi joku lintujen rehvipaari. Tullaa tuoho laulammaa karaookkea heti aamusta nin, että Akan kauneusunet häiriindyy. Siinä sitä lennellää hulvattomasti aijjalta toiselle luvata kaiken maaliman varpukset, tintit ja urpilaiset. Ja se yksi kuka keikuttaa pyrstyään ja huutellee hävittömiä. Min luut olee suuresa vaarasa kavota ku naapurrinaakat ja muut varekset kyttejää niitä. Oun ollu kovasti huolisaan. Nuin kurittomia ei oo ku naapurin Sinikka, joka ei sitte ollukkaa Sinikka van Liisi.

Virhe oli iha Akan. Sei sitte koskaa kuuntelle loppuun. Sinikka ei siis olekkaa Sinikka vaa sen sisko Liisi ja Sinikan sisko onki Sinikka ite. Niilon vielä veliki, jokkon Laku. Sitä mei olta vielä tavattu ku son vasta muuttannu. Tämä Liisi, eli entinen Sinikka, riijaa semmosta isua punasta kollia  tuolta kylältä. Net lempii meitän aijjalla ja lurittelevat lempimäviisuja toisillee. Ja sitte tullee Sinikka ite ja tärräyttää turpii sitä kollia. En kyllä yhtää ihimettele, ku sillei ou ollenkaa laulelmaääntä. Eikä se pysy nuotisakkaa. Melekosen mellakan saavat vaa aikusiski. Pysysivät kotonaa ja lintukset metäsä.

Jokirannasa olee olenu hirmusetsi vettä. Sitton nin palijo, ettei ponttoonilaiturin tukipylyvästä melekeen nävy ja vesi on noussu rannalle. Meitän lenkurapoloku on iha vetine. Akka ei rupeja kastellee kinttujaa, ku siiton tulenu vanahemmuuten nin mukavuujen halunen ja sitte se hokkee sitä pesimäaikkaa ja irtipitokieltua. Ja ku nytte oliseisi iha paras pikaruokakausi alullaa. Pesästäpuonneet tuoreimmillaa! Van ei me hyvästi Olkallakkaa ( kee! ). Sen ihimine on kansa heittääntymäsä hankalaski. Sei taho antaa Olkan tarkastaa onko tsiilestyskauven avajaiset mite lähellä tai mimmoset on tämän kesän satonäkymät. Ja ninko seki melekeen oppi, ku oltii sielä kouluttautumasa! Son kaikken katteeks ruvennu karjahtelemaa rokkiäänelä samallai ko Akka.

Ruohonrappaus- ja pyykkäysrintamalla ei ou mittää uutta. Paitti, että se yksi täti ei sitte leikannukkaa kuusiaitaasa tämä kevväänä. Leikkas vissii viime vuojelle enämpi. Son kyllä hyvä nin ei tartte jännätä putuaako se teekolta ko nin keikku korkialla.

Päätän raporttini tähä. Lissää seurraa ko aihetta ilimaantuu.

Kerttu