Lauhan kelin HERNE!

Nyt solee sitte tehty. Jouvumma turvautuun ulukopuollisseen appuun tuosa Akkan hihinakoulutuksesa. Mietimmä pitkään mimmonen opitskelu olis Akan tappauksesa parree ja päävymmä porukalla siihen, ettei mittää pitkijä ja ussein ko tuota Akkaa ei oo liikalla kärsivälliisyyvelä siunattu Ruukin Kennelseurra tuli appuun ja järkkäs näytelmäkoulutusta, josa opetettii meile mite tommosija vähemmä älykköjä töinantajija saapi suostudeltua oikkeesseen suundaan. Taikka ees lähele.

Pyhänä elikkä eillen iltana lähimmä perinteisesti liikan myöhäsä. Akka sai toukokuusa kameran lahajaski ja nytte se sitte päätti opetella käyttään sitä ja veispuukkija vaikka meillois olenu tähellisempääki tekemistä. Ninko ettijä kamppeet kassaan ja kaivaa Evinruute hankesta. Van ei, meitän rouva se vaa roikku luurisa ja sai jottai mikrotukkee Ossin alakertan Mumulta. No, ei kuites hilijastuttu vakkoli lähelä. Tarttee kyllä sanua, että Akka torhistautu siinnä menomatkalla ja ei eksynny ko kertan. Olkan Ihimine anto sille siks hyvät ajo-ohojeet. Son meitän viralline keepeeässä täälä Ruukisa. Oli pimijää, lunta tuli ja auraama-autot hijasti eli nämät Akkan tavalliset.

Kennelseurra oli varannu kurssikeskukseksi semmosen Maneesin. Erinomane valinta. Sielä tuoskuki nin hyväle. Voimallise hevoisaromin, tuorreen kuivaheinnän ja vastalevitetyn hiekan sulotuosku kutitteli nennääni. Olis voinu luulea jotton suvi.Pietu tuosa toimittaa, että elä lavertele ja esky aiheesta. Olee vaa katteelline ko ei otettu mukkaan vaikka pitäshä sitä tuonki ymmärtää, että vaa yski komentaa, ettei me sekasi. Jokatappauksesa net muut kurssilaiset oli jo sielä. Noli lähtenny ajallaa kotuaan. Akkala oli onneski senverta tapoja jotta älysi tervehtijä kaikkija ettei tarttennu heti hävetä. Näytettii rokotustokari ja pujettii pyhäkolttu pääle. Ja maksetti osallistumismaksu.

 Ensmäiseski seistii kaikki rivisä. Saimma paikan Netan vieresä. Nettalla olee sama toimenkuva ko Ossilla ja Pajulla eli son kollie herasvain seellä. Nuuhkuteltii vähä ja vaihettii pikaset kuulumiset. Toisela puolella meistä oli semmone vaitelijas irlantilaine. Soli nin keskittynny kouluttammaa, jottei joutannu poriseen ko kokkeilin kysyä että mitäs kapulaa soot saanu ko noin olet suureski kasvannu. Sitte alotettii pujottelu-harjotus. Siinoli tarkotuskena pittää yllä kontaktia siihe ommaan ihimisseen nin, että se kulukis nätisti piuhasa eikä jäisi juorruammaan muitten kurssilaisten kansa. Jokkaine pujotteli vuorollaa. Akka ei olenu aivan pölijimmästä päästä vaikka ei tieten olenu paraskaa. Yhelä ajokoiralla ja karjalaisela näyttäs oleva viellä enämpi tekemitsä omiensa kansa. Se ajurri kerto ettäs soli juoksuttannu sen ihimistä nelijä tuntija metäsä jäneksen peräsä, jotta saisi siittä pahimman hökälehtimisen aisoihi. Ei olenu onnistunnu!

Tekettiin muita harjuutuskija. Kävelimmä etestakasi ja juoksimma kolomijoo. Seisoimma nätisti, näytimmä purukalustoo ja tutustuimma mittakepukkaan. Akka selevis kohtuullisetsi vaikka sillon keskistymiskyky ku penikalla. Se kurssittajatäti sanos, että pitäs palakita meitä,jokka jaksamma kouluttaa, esmes makupalalla. Van oliko Akalla mukana riittävvää määrää opitskelumaterijaalija? Pyhäkolttuja kyllä oli kaksin kappalein. Että sei senvertaa älynny ja minen ymmärtänny lähtiisä tarkastaa. Onneksi se kurssinvetäjätäti oli ottannu mukkaan ylimääräsejä ja päästii meki opettelleen palalla palakittemista. Molin iha katteuvesta viheriänä ko son nin hyvin koulutettu tämä kurssitäti. Sen toimenhaltijat uskaltaa päästää sen liikkummaa ihan iliman vahtija. Siinon ollu varmasti kovatsi hommija. Meillei taijeta iha vielä olla siinnä vaiheesa! Saimmää nakkia sen ajurin ihimiseltäkki, jotten iha näivety.

Meilloli mukaa sielä näytelmäkursseila ja met menemmä sinne ens pyhänä uuvestaa. Nettaki aikos tulea.

Kerttu